maanantai 22. huhtikuuta 2013

Se oikea Trenssi

Klassisen tyylin yksi klassisimmista vaatekappaleista on tietysti trenssi. Hyvin istuva, vyöllä solmittava, kaksirivinen ja mieluusti polvipituinen. Beige, kitti tai tummansininen. Epoletit olkapäillä, soljet hihansuissa, takana napilla solmittava sadeläppä.

Olen etsinyt täydellistä (tai edes ihan kelpoa) trenssiä jo vuosia. Minulla on ollut maksimissaan vuoden kestäneitä suhteita niin Zaran, Mangon kuin H&M:nkin trensseihin. Mihinkään niistä en ole erityisemmin ihastunut, vaan ne ovat olleet hätäratkaisuja, kun muuta hameen kanssa sopivaa takkia ei vain ole löytynyt. Niin, hameen kanssa kun takin helman pitäisi olla sen verran pitkä, että hame peittyy (tarkkailkaapa kadulla, millainen hieman homssuinen vaikutelma tulee, kun näin ei ole). Käyttämäni hameet ovat polvimittaisia tai hieman polven yläpuolelle, joten voisi kuvitella, ettei tätä pidemmän trenssin löytäminen olisi mikään ongelma, mutta ihan todella se on. Siitäkin huolimatta, että perinteisesti trenssi on ollut vähintään polvimittainen tai jopa maahan saakka. Noh, ehkä ne nilkkamittaiset saavatkin pysyä vain salapoliiseille ja vilauttelijoille tarkoitetuissa erikoisliikkeissä...

Olen ollut pitkään valmis panostamaan takkiin kymppien sijasta satasia, jos vaan sopiva yksilö tulee kohdalle. No, eipä ole tullut. Olen yrittänyt olla aikaisin liikkeellä keväisin ja syksyisin (siis talvella ja kesällä), ja vahtinut erityisesti Ajattaren ja Stockmannin valikoimia, mutta sitä oikeaa trenssiä ei vain ole löytynyt: ei löydy oikean mittaista, oikean väristä, oikean kokoista. Kaiken maailman anorakkeja, parkatakkeja, bikereita ja telttoja tuntuu löytyvän jos missä värissä, koossa ja pituudessa, mutta ei klassisia trenssejä. Yleisin trenssin pituus tuntuu olevan puoleen reiteen, mikä taitaa olla vaan taas yksi osoitus siitä, että suomalaisnaiset viihtyvät enemmän farkuissa kuin hameissa. Ja mitä tulee väreihin, niin musta, joka imartelee vain hyvin harvoja, mutta johon liian moni suomalainen silti tahtoo itsensä verhota, tuntuu olevan liki ainoa vaihtoehto.  

Hups, taas meni hieman vuodatukseksi, mutta tarkoitus oli siis vain kertoa, että koska täydellistä tai edes sinne päin olevaa trenssiä on mahdotonta löytää, olen päättänyt kokonaan luovuttaa hintalapun katsomisen suhteen ja jatkaa etsintää vähän niin kuin silmälasiostoksilla – ne ostetaan, mitkä parhaiten sopivat ja hintaa katsotaan vasta pankkikortin PIN-koodia näppäillessä. Kuten arvata saattaa, olen siis siirtänyt katseeni Englantiin, sen ainoan oikean trenssivalmistajan valikoimiin. Ja mikä valintojen maailma sieltä aukesikaan… Nyt ongelmana ei enää olekaan se, mistä löytyisi täydellinen trenssi, vaan se, minkä näistä kaikista täydellisistä trensseistä valitsisin! ;)


Kuvat lainattu: Burberry